Terveellistä ja herkullista! - Reidar Wasenius

19.04.2016

Ruoan mieletön ylitarjonta nykymaailmassa pistää helposti ihmisolennon pään sekaisin.

Lajimme on kehittynyt ympäristössä, jossa ei koskaan voinut olla varma siitä, paljonko ruokaa on tarjolla tulevaisuudessa. Siksi oli ihan luonnollista nauttia luonnon antimista mahdollisimman runsain mitoin heti kun jotain hyvää oli tarjolla. Näin toimivat ihmiset pysyivät hengissä ja lisääntyivät. Meillä on siis lähinnä juuri heidän geenejään.

Alunperin ei juurikaan tehty eroa sen välillä oliko ruoka hyödyllistä eli terveellistä vai vain herkkua. Syötiin mitä kulloinkin saatiin. Ravinto itsessään oli monissa tilanteissa läpi elämän sen verran 'harvinaista herkkua' että ihmiset söivät mielellään ihan mitä vain kulloinkin oli tarjolla. Kannattaa katsoa millä antaumuksella Survivor -sarjan nälkiintyneet kilpailijat viimeisten viikkojen aikana nauttivat jokaisen saamansa ruoanpalan viimeistä murua myöten. Silloin pääsee aika lähelle sitä mielentilaa, jossa lajimme edustajat ovat nauttineet ateriansa suurimman osan siitä ajasta kun olemme tätä planeettaa asuttaneet.

Meille arjelta tuntuva nykyinen ruoan runsaus on lajillemme pienen hetken kestänyt outo poikkeustila. Samalla kun tarkastelee hieman yli seitsemän miljardin täällä juuri nyt elävän ihmisolennon elämää niin löytyy satoja miljoonia ihmisiä, joiden arki on edelleen perinteisen karu: Ei ole tietoa siitä, milloin he syövät seuraavan kerran. Ehkä taas jotain pientä huomenna illalla, ehkä kolmen päivän kuluttua.

Suomalaislapsiin pyritään pienestä pitäen iskostamaan selkeä käsitys ruoan eri tyypeistä: Syö ensin 'kunnon ruoka' niin sitten saat ehkä 'jälkiruokaa' eli 'herkkupalan'. Ihannetapauksessahan ruokasi on sekä ravitsevaa että niin herkullista, että sen syöt oikein mielelläsi. Silloin kenenkään ei tarvitse houkutella sinua syömään sitä palkinnon voimin: "Syöpä kiltisti harmaa klönttipuurosi niin saat namin keksin." Silloin jälkiruokaa ei myöskään tarvita parantamaan suuhun jäävää jälkimakua.

Liikuntaa kohdellaan monesti kuin pakkopuuroa: "Nielenpä nyt nämä kitkerät treenit, jotta sitten saan herkkupepun palkkioksi. "Usein pitää löytyä hyvä selitys antamaan motivaatiota. Tulevaisuudessa pitää häämöttää jokin houkutin, joka on niin herkullinen ja konkreettinen, että tämä edessäni oleva välivaihe (esim. kuntoilu tai tenttiin lukeminen) tuntuu mielekkäältä askeleelta, jotta sitten saavutan sen, mitä oikeasti pidän tavoittelemisen arvoisena.

Se, että oppii hetkellisesti lykkäämään nautintoa tai kärsivä(llise)sti puurtamaan, jotta myöhemmin saavuttaa jotain vielä arvokkaampaa on rankkaa, mutta todella arvokasta aivotreeniä! ​

Mielen kyvyistä tämä on juuri se, jonka on kaikkein yleisimmin havaittu liittyvän menestymiseen elämässä: Jotta ihminen tulevaisuudessa voi saavuttaa edes pienen itselleen asettaman tavoitteen (esim. hyvän tenttiarvosanan, hieman paremman kunnon) hänen on tässä hetkessä osattava luopua jostain nautinnosta (esim. mukavasta sohvasta, telkkarista tai suklaasta). Ellei hän opi tätä taitoa, hänen on mahdotonta saavuttaa mitään suurempiakaan tavoitteita.

Aina ei kuitenkaan kannata rehkiä. Ihanintahan on se, että tekeminen itsessään on nautinnollista ja palkitsevaa. Parhaimmillaan liikunta on sekä terveellistä että maistuu. Silloin sen tekee mielellään - ja kehollaan - kunnolla ja usein.

Reipas tai rauhallinen kävely hyvässä seurassa maistuu hyvältä ja tekee hyvää sekä keholle että mielelle. Se sopii sekä kovassa iskussa olevalle että kuntoiluaan vasta aloittelevalle. Personal Brainer suosittelee lämpimästi!